LAHTONEN
Olisiko kauppaneuvoksen ehkä pitänyt antaa minunkin kuolla?
EDITHA
Kuinka kauheita te puhutte!
LAHTONEN
Miksi te, neiti Ahlfelt, luulette kauppaneuvoksen minut pelastaneen? Rikkaalle miehelle tuli sellainen oikku! Näki risaisen lapsen kapakkansa rappusilla talvi-iltana… otti niskasta, vei lyhdyn alle… Kaunis lapsi! Käski laputtaa jäljessään kotiin — jos minä olisin ollut ruma nulkki, olisin saanut jäädä siihen rappusille. Meitä oli siinä joka ilta lapsia, eikä koskaan muita »pelastettu» kuin minut. Kuten sanottu: rikkaalle miehelle tuli päähänpisto. Pääsin kyökkiin lihapatojen ääreen… Ensi yöt nukuin kopissa koiranpentujen kanssa…
EDITHA
Lakatkaa, lakatkaa… en tahdo kuulla… en tahdo…
LAHTONEN
Siellä oli lämmin ja hyvä… Koiranpenikat nuolivat ja pitivät hyvänä… Ne olivat oikeastaan onnellisia päiviä. Paljon pahempia tuli sitten, kun aloin ymmärtää ja ajatella… Kerran me iskimme silmämme samaan tyttöön… minä ja kauppaneuvos Ahlfelt… Sen tytön takia antoi kauppaneuvos minulle korvapuustin. Tiedättekö… se polttaa vieläkin! Tai se poltto oli jo poissa…