EDITHA (hampaita kiristellen)
Oo… että se Polttaisi… polttaisi, aina ja alituisesti!
LAHTONEN (huomaamatta hänen viime sanojaan, hellästi)
Se poltto oli jo poissa… Minä annoin kaikki anteeksi teidän tähtenne. Teidän tähtenne minä vielä olen pitänyt vastaan, mutta nyt sulku auki…!
EDITHA (vääntelee käsiään, hetkellisen säälin valtaamana)
Ei noin… ei noin…
LAHTONEN (heltyneenä)
Voi Editha neiti, suokaa minulle anteeksi. Olen tehnyt väärin. Te olette viaton. Ei minun olisi pitänyt teidän rauhaanne repiä. Mutta kun minä itse olen kuin helvetissä. Pelastakaa te minut! Te yksin, te sen voitte! (Viskautuu maahan, syleilee Edithan polvia.) Minun pääni päällä lepää kirous, kirous isän pahoista teoista… ottakaa pois kirous!
EDITHA
Minä? Kunhan ei kirous lepäisi…