LAHTONEN (nauraa raa'asti)
Sepähän nähdään…! Juuri tuossa missä te nyt seisotte, se tapahtui. Tuohon tuoliin, juuri tuohon tuoliin raukesi kauppaneuvos… Kun minä tulin huoneeseen, oli hänen nenänsä vääntynyt sivulle, silmät olivat nurin kuin kuolleella. Juuri tuossa missä te nyt seisotte. Ja juuri siinä, Editha neiti, pitää teidän kuulla todistajat… (Editha on kuin painajaisen alla jäänyt liikkumattomaksi. Tuijottaa permantoon, vie silmänsä tuoliin, ei pääse paikalta.)
TOINEN NÄYTÖS
Sama huone kuin ensimmäisessä näytöksessä. Seuraava päivä, illansuu. Komea kuusi keskellä lattiaa. Editha koristelee kuusta, jää silloin tällöin mietteisiinsä, vetää syvältä henkeä, sivelee otsaansa. Lahtonen tulee kiireesti perältä. Sanoo ohi astuessaan hyvää iltaa, häviää konttorihuoneisiin, palaa käsivarrella muutamia unohtuneita joululahjakääröjä, katselee hetkisen Edithaa ja kuusta.
LAHTONEN
Toivon että jaksatte hyvin, neiti Ahlfelt.
EDITHA (kylmästi)
Kiitoksia.
LAHTONEN (hetkisen perästä)
Olen teille erityisesti kiitollisuuden velassa.