Mutta puhuisit nyt.
(Rva Ahlfelt ravistaa päätään, jää tuijottamaan eteensä, Editha ja
Salokannel seuraavat häntä levottomina, koettavat ylläpitää hilpeyttä.)
WILLARDT
Et huoli automobiilista! Se on uuden ajan merkillisin keksintö. Kun minä viimeksi kävin Saksassa, koetin sitä masinaa ja se vei kuusi peninkulmaa tunnissa se on pikajunan vauhti!
EDITHA
En tiedä muuta kuin että Pariisissa ne aina tulivat tielleni.
Puistoissa, kaduilla… aina ne olivat kumoon ajaa.
Äänettömyys.
RVA AHLFELT (kuin unessa)
Vaikeaa… vaikeaa on kadottaa mies, jota on rakastanut, jonka kanssa on elänyt avioliitossa niin kauan… Lapset… teidän isänne oli kaunis… ja uljas… päätä pitempi muita miehiä… ja hyvä…
EDITHA (puhkeaa hehkuen)