— Terve, terve…
— Olisin vain halunnut tietää, mitä te oikein tarkoititte sillä että… "maaseutu antaisi kaupunkien pitää huolta itsestään". Katsokaas, minä olen kaupunkilainen, minä, ja minä olen tuntenut sanoissanne loukkauksen kaupunkia kohtaan, joka on minun kotini… Menen luultavasti nyt ulkopuolelle aineen, mutta minua on niin monta kertaa harmittanut se, että juhlapuheissa kaupunkeja yleensä tuskin tunnustetaan tekijöiksi yhteisessä isänmaassa. Maaseutu, maaseutu — se on isänmaata, mutta kaupungit, ne ovat joitakin loisia, jotka elävät maaseudun kustannuksella ja tuottavat maaseudulle pelkkää pahennusta… No niin, te ette tarkoittanut sitä — mitä te sitten tarkoititte?
— Minä tahdoin vain sanoa, että soisin maaseudun voimakkaimman nuorison…
— Minä raivostun, kun ajattelen sitä! Tietäkää te maalaiset, että te nukkuisitte iankaikkiseen saamattomuuteen, jolleivät kaupungit valvoisi ja takoisi ja ajattelisi… Niin, juuri niin. Kaupungista saa maaseutu kaikki ajatuksensa, niinkuin ruumis saa ne aivoista. Kaupungit ovat maaseudun aivot. Kuinka minua harmittaa tuo maaseutulaisten itsekylläisyys…
— Voitte olla oikeassa, mutta paha olisi minun järjenjuoksuni mukaan aivoillakin ilman pääkoppaa ja ruumista…
— Niin kyllä, sitä eivät aivot väitäkään. Mutta maaseutu väittää aina, että kaupunki on jokin paise, joka olisi leikattava pois…
Pirsta pui kujeillaan nyrkkiä agronomin edessä.
— No, no, no, no, yritteli agronomi keskeyttää.
Mutta Pirsta ei antanut hänelle suunvuoroa.
— Myönnättekö, että tekin tarvitsette meitä, että maaseutu ei tule toimeen ilman kaupunkia, että…