Ruudi laski savukkeen kädestään ja hänen katseensa sai merkitsevän ilmeen, ikään kuin hän olisi kutsunut silmiensä eteen nuo olennot, jotka vasta olivat sulostuttaneet hänen elämäänsä ja jotka vielä olivat niin lähellä, että heidät saattoi suostutella luokseen milloin halutti.
— Niin, Unkarin naiset, alkoi Ruudi.
— He ovat tummia ja tulisia — eikö totta? huudeltiin malttamattomasti.
— He ovat kai hyviä patriootteja?
Ruudi tuntui äkkiä saaneen lähtökohdan.
— He ovat hyviä patriootteja, sanoi hän miltei juhlallisesti. — Sitten he ovat hyviä äitejä.
— Oooo!
— He eivät ole kuluttaneet aivojaan logaritmeilla eivätkä filosofialla.
— Kuulkaapas Ruudia!
— Ja he ovat uskollisia vaimoja.