— On, on, sinä pyhä Aapiskirja, vastasi Ruudi.
— Teetkö pilkkaa?
— Mutta Aappis — Aapiskirjahan on kaiken viisauden alku ja loppu.
— No niin on, mutta kuka sen tietää, mitä sinä milloinkin tarkoitat.
Saanko pyytää pyhää Birgittaa tanssimaan?
— Kiitoksia — mutta sitten me myöskin tanssimme, Ruudi!
Pienen sananvaihdon suoritettuaan läksivät Pirsta ja Nuotio liikkeelle. Ruudi kuuli kirjailijan kiihkeästi selittävän jotakin asiaa ja Pirstan leikillisesti huudahtelevan joukkoon.
Ruudi silmäili ympäri salia. Miten paljon uusia kasvoja täällä taas olikin. Hymyillen liitelivät parit ohitse. Ovensuussa vastapäätä istui vaaleatukkainen tyttö, yksi niistä monista, jotka tänään joukkoesittelyssä olivat kulkeneet hänen ohitseen. Tyttö punehtui, kun Ruudi jäi häneen katsomaan. Sievä tyttö. Ja niin tuore ja maalainen.
Ruudi astui, pujotellen tanssivien ryhmien läpi, permannon poikki, ja suuntasi askeleensa tyttöä kohti.
Tyttö oli Helmi Ranta.