Martta ei lukenut ääneen, mutta yksityisiä sanoja ja lauseenosia kuului pitkin matkaa.
"— — — lähestyi sitten alkuvuodella 1610 puolalaisten saartamaa Moskovaa — — — nuo ketterät Suomen suksimiehet tekivät vihollisille paljon vahinkoa — — — ja maaliskuun 12 päivänä de la Gardie — — — ruhtinas Mikael myrkyllä surmattiin. — — — Kenraali Sholkowski kesäkuun 24 p. 1610 äkillisen hyökkäyksen — — — jäljellä neljäsataa sivua — — — viikossa saada pois. — — — Nämä tapaukset tietysti muuttivat — — — vaan vielä lisäksi. Ivangorod, Pähkinälinna ja Kuolansuu — — — haltuunsa annettava — — — elokuussa 1610 lähti mainittua linnaa hävittämään…"
Martta sekoitti lukuunsa omia mietteitään. Hänen urakkansa oli vähintään viisikymmentä sivua päivässä ja tämän urakan ja sen päämäärän, tentin, ympärillä hänen ajatuksensa tietysti askartelivat. Myöskin hän ajatteli, että hän nyt kohta kaksi vuotta oli ollut ylioppilaana, ja että syksystä täytyy saada uusi laina - mistähän siihenkin saisi takaajat.
"— — — juuri tähän aikaan syttyi Tanskankin kanssa ilmi sota — — — arvonimen 'Lappalaisten kuningas', — — — ja Kaarlon viimeiset päivät synkistyivät tämän uuden sodan vastoinkäymisistä."
Kello seinän takana löi. Martta laski oikean kätensä etusormen sille kohdalle sivua, mihin oli ennättänyt.
— Helmi!… Helmiiii! Kello on puoli kahdeksan.
Kello toisen seinän takana vahvisti hänen sanansa lyömällä sekin heleän lyönnin. Helmi sen sijaan loikoi unisena vuoteessaan ja aikoi sanaa sanomatta jäädä nukkumaan toiselle kyljelleen.
— Sinä olet sanonut, että minä herättäisin sinut kello puoli kahdeksan.
Olet taas sitten pahalla päällä.
"— — — Tuhatkuusisataa kolmetoista Knärödissä- — — Kuusitoistasataa kolmetoista, kuusitoistasataa kolmetoista, kuusitoista kolmetoista — — — Knäröd, Knäröd, Knäröd — — — Elfsborgin lunnaiksi — — — Yksi miljoona hopeariksiä kuudessa vuodessa — — —"
— Helmi! olet sitten taas pahalla päällä. Mitä se auttaa, että aina päättää, kun ei sitten kuitenkaan nouse.