Molemmat hänen toivomuksensa toteutuivat. Hän vaipui kevyeen uneen ja kun hän heräsi, törmäsi hänen eteensä kokonaista neljä sanansaattajaa, jotka toivat terveisiä Ruudilta. Eedla, Pirsta, Aappis ja Syrjänen tulivat kahvilasta ja pistäytyivät katsomassa, mikä hänen oli.
Ruudin he olivat tavanneet Espiksellä. Poika käveli uusissa kevättamineissa niin sirona ja sorjana, että minkä helsinkiläisen keikarin hyvänsä saattoi käydä kateeksi.
— Lähettikö hän sitten terveisiä minulle? kysyi Helmi, silmät yhtenä ainoana teränä.
— Gott behüte, kuinka sinä olet laihtunut ja saanut suuret silmät! sanoi Pirsta. — Tietysti hän lähetti. Hän huudahti, meidän astuessamme ohi: "Mihin matka?" ja kun me sanoimme: "Helmiä katsomaan", sanoi hän: "Terveisiä."
— Ettei hän tullut mukaan? sanoi Helmi.
— Hänellä oli seuraa, selitti Eedla merkitsevästi.
Ja he kertoivat nyt kaikki yhteen ääneen, että Ruudi liehitteli Ainikki Rekolaa. Ainikki oli todella kaunis ja lahjakas. Aappis tiesi, että hän varmasti keväällä saisi sopimuksen teatteriin. Tarkoitus oli antaa hänen debyteerata Juliana. Oli todella vaikea ajatella ihanteellisempaa Juliaa. Ja kuinka elegantti Ainikki oli. Mutta hän olikin hienosta kodista, eleganssi oli hänessä myötäsyntynyt. Jos Ruudi syksystä ryhtyisi teatteriarvosteluun, niin sopihan hyvästi, että hän jo ajoissa liehitteli Ainikkia.
— Vähitellen on koko taidearvostelu ylimaalaisten käsissä, eikö se ole komeaa! huudahti Eedla: — Ruuto ja Ruudi ja minä, me laadimme lait!
— Lakataan tupakoimasta! sanoi Nuotio äkkiä, – savu tekee pahaa
Helmille.
Kaikki keskeyttivät puhelemisensa ja katsoivat Helmiin. Hän oli todella huonon näköinen.