— Me lähetämme Lahjan tänne.
— Ei, ei, pyyteli Helmi, — tämä menee ohitse. En minä itke, vaikka minun kyyneleeni vuotavat.
— Kuule, no sinun veljellesihän on syntynyt poika. Joko sinä tiedät, mikä nimeksi pannaan?
— En, puhelimet ovat epäkunnossa…
— Nyt sinun mummosi taas saa panna toimeen kemut, hänhän niin pitää kemuista. Aijai, ristiäiset.
— Vai niin, todella? Se mahtaa olla intresantti ihminen se Helmin mummo, huomautti Nuotio viisaan näköisenä.
— Mene sinä kerran sinne Rannan taloon käymään, niin voit jossakin uudessa Hiira-teoksessa kuvata sen mummon.
— Helmi, kuule, ylimaalainen maaseutumme on korottanut Taunon kunnian kukkuloille. Teatterikirjeessä Helsingistä asetetaan Nuotio Calderonin rinnalle…
— Ei, mutta me väsytämme sinua, kuulkaa, lähdetään pois. Sinä olet kipeä.
— Ei, ei, ei, olkaa nyt vain täällä.