Pirsta istui tuolilla Helmin sohvan ääressä. Äkkiä avasi Helmi silmänsä ja kysyi:
— Pirsta, kuka on Ruudi?
— Ruudi? toisti Pirsta ja alkoi yhtäkkiä ymmärtää. — Kuule sinä, ei sinun kannata surra Ruudin takia. Suretko todella häntä? Sure sitten samalla ilman lintuja, jotka lentävät pohjoisen ja etelän väliä.
— Pirsta, sano minulle: kuka on Ruudi?
— Hyvänen aika — tiedäthän sinä hänestä yhtä paljon kuin minä.
— En. Minä en tiedä hänestä mitään.
— Tarkoitatko sitten sitä, kutka ovat hänen vanhempansa? Papin poika hän on, ja äiti elää jossakin maalla. Hänellä on kai jokin pieni omaisuus.
— Ei, ei, se on minulle sama — mutta ettekö te ole olleet kihloissa?
— Kihloissa — me? Emme!
Pirsta purskahti nauruun.