KUN MEIDÄN KAIVOSTA VESI LOPPUU
Seuranäytelmä
Kirj.
MAILA TALVIO
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1913
HENKILÖT:
ANTTONI YLITALO, seppä.
EULAALIA, hänen sisarensa.
HANNA, Alitalon omistaja.
KUSTAA METSÄNHEIMO, rakennusmestari.
SÖÖTERLUNTI, kaivonkatsoja.
ELLI | tyttöjä.
ALLI |
SALLI, Hannan kasvattitytär.
IHANELMA, kesävieras.
ANTTI | poikia.
KALLE |
Tyttöjä ja poikia.
ANTTONI: roteva, katkera, itseensä sulkeutunut mies. Päivettynyt. Puku alussa se mitä työmiehet käyttävät maalla, myöhemmin musta siisti pyhäpuku, alaskäännetty tärkkikaulus ja musta kaulahuivi.
EULAALIA: katkeroituneen, vanhenevan naisen kasvot. Puku alussa siisti, vanhankansan kotikutoinen hame väljine röijyineen esiliinoineen ja pumpulihuiveineen, lopussa niinikään vanhankansan kaksikymmentä vuotta sitten tehty musta pyhäpuku.
HANNA: hento, kalpea, kaunis, vielä nuoren näköinen nainen. Yksinkertainen, hyvin tehty valkea puku. Olkapäillä vaalea, pitkäripsinen silkkihuivi.