ELLI ja ALLI
Niin, me kostamme… (Menevät.)
ANTTONI nauraa
Sytytätte kai pajani tuleen vai mitä?… (Metsänheimolle.) Menkää tekin yhtä matkaa siitä suutanne soittamasta.
METSÄNHEIMO
Ei, Anttoni. Minä olen tullut panemaan kuntoon sinun sydämesi asioita.
ANTTONI
Kukas sen on sanonut, että ne ovat epäkunnossa…?
METSÄNHEIMO
Onkos se nyt viisaiden ihmisten puuhaa, että kiusaatte itseänne kaksikymmentä ajastaikaa. Olitte melkein sulhanen ja morsian jo silloin, kun minä renkipoikana palvelin Ylitalossa. Ja nyt kidutte kukin haarallanne. Varmaan te Eulaalian kanssa kerran revitte silmät toistenne päästä, jollei tästä tule loppua. Minä toimitan Hannan tänne kaivolle, mutta puhukin sitten kaikki.