Hakemaan tyttöä tietysti. Et saa liikkua tästä.
ANTTONI
Älä jätä minua…
METSÄNHEIMO painaa hänet kaivonkannelle istumaan.
Muista ettet jänistä.
(Metsänheimo lähtee vasemmalle. Anttoni jää yksin, koettelee sykkivää sydäntään, harjailee käsillään vaatteitaan, yskii, voihkii.)
ANTTONI itsekseen
En minä sentään. Vanhoilla päivilläni… Mitä hullua…
(Nousee kiivaasti, yrittää paeta oikealle. Hanna tulee, pysähtyy hämillään. Anttoni jää seisomaan selin Hannaan. Heidän vuorosanansa lausutaan lyhyen äänettömyyden jälkeen.)