En sano muuta kuin: vanha.
FANNI
Tulkaas te, Rooslunti, katsomaan, onko tämä herra vanha vaiko nuori.
Rooslunti, joka vihellellen ja hyräillen on pannut tupakaksi, tulee, viattomuutta teeskennellen, katsomaan. Hän päästää pitkän vihellyksen, irvistää ja laskee sylkäisten kuvan kädestään. Nousee ja laulaa ajatuksissaan: »Kettu se on niin kavala eläin…»
FANNI hänen laulaessaan.
Te olette sietämätön! En minä ymmärrä kuinka teitä kärsitään missään.
Ettekö nyt voi sanoa…
Rooslunti huojuttaa laulaen päätään.
FANNI
… onko hän nuori vaiko vanha?
Äänettömyys.