ROOSLUNTI ikäänkuin kertoisi lapsille satua.
Oli kerran madonsyömä puu ja siinä oli madonsyömiä kukkia ja madonsyömiä marjoja, mutta kauniit tilhet lensivät sen oksille ja söivät marjoja. Ne tulivat lopulta »malaateiksi», niinkuin suomalainen sanoo.
SELMA
Minä en jaksa teitä kuunnella. (Lähtee oikealle.)
FANNI lähdössä, kirje käden alla sydämen kohdalla.
Mikähän te luulette olevanne?
ROOSLUNTI rummuttaen otsaansa sormellaan.
No on tämä rehellisempi naamataulu kuin se siellä kintaan alla… sydämen kohdalla. Lainatkaa minullekin kintaanne, niin katson vielä sitä naamataulua…
FANNI huutaen Selmalle.
Anna sinä hänelle nahkaa, minä menen heinään…