Sinä et tunne minun sisariani. Me olemme itsepintaisia, me Lempiäniemen lapset. Kun me jotakin tahdomme, niin me ajamme tahtomme läpi.
RAUHA
Mutta niin teen minäkin, kun minä jotakin tahdon. Enkö minä ole ollut koko viikon heinänteossa siinä missä muutkin? Enkö minä ole ruskettunut? Eivätkö minun käteni ole kovettuneet? Etkö luule, että minusta tulee kunnollinen maalaisemäntä, vaikka olenkin kaupunkilainen?
ANTTI
Luulen, luulen ja uskon ja tiedän. Sinä olet saattanut häpeään meidät maalaiset…
RAUHA
»Mutta kuinka kauan sitä kestää?» — se on sanottu minulle sata kertaa.
ANTTI
Ei — minä tiedän, että sitä kestää niin kauan kuin elämäämme kestää, mutta minun sisariani sinä et taivuta.
Äänettömyys.