ROOSLUNTI
Kuka tämän tulevan Lempiäniemen emännän tietää! Minun rintaani on varmasti lentänyt jokin noidannuoli — en tiedä presiisisti olenko minä Rooslunti vaiko… opettaja Säännöllinen… vaiko…
RAUHA
Te saatte kuulla, jahka minä esitän tuumani tytöille… (Naurahtaen.)
Antti, me tulemme pellolta tanssien taloon, kun heinät ovat ladossa.
Onhan sentään ihanaa, kun kaikki ne tuoksuvat heinät ovat ladossa — ja
niin paljon!
ANTTI ottaa ihastuneena hänen molemmat kätensä.
Sinä, sinä — tiedätkö sinä mikä on ihanaa? Oletteko te, Rooslunti, nähnyt näin koreaa tyttöä?
ROOSLUNTI
Rooslunti ei uskalla sanoa mitä tahtoisi…
RAUHA nauraa heleästi ja tanssii pitäen Antin käsistä kiinni.
Ei minua saa pilkata, vaikka minä olenkin kaupungista. Minä rupean maalaiseksi nyt — hyvästi ikipäiviksi suloiset kivikasarmit.