KILKKI iloaan ja onneaan pidätellen.
Niin, niin… nyt on niin hyvä. Niin hyvä.
FANNI tulee portista, riisuu käsineensä, pysähtyy parin nähdessään ja lyö yhteen kätensä.
No niin! (Purskahtaa suureen nauruun.) Siinä se oli! Sinä, Selma, sinä olet sittenkin oikeaa… maatiaisrotua. Arvasinhan minä… Mutta minä, minä pysyn päätöksissäni minä!
RAUHA juoksee esiin.
Ei, Fanni kulta, kuule nyt minun tuumaani… te saatte kaikki kuulla.
Rooslunti, korvat auki — nyt se tulee.
Rooslunti on seurannut häntä kantaen koppaa,
jossa on seppeleitä.
FANNI
Älä rupeakaan taas saarnaamaan työstä — minä en viitsi tehdä likaista maatyötä…