Mutta mehän tapaamme niin pian, jos minä tulen. (Nopeasti, nähdessään miten Kaupungin herra riemastuu.) Enhän minä tiedä, tulenko minä. Odotan postia. Mutta jollei tulisi kirjettä, niin ehkä sitten…
KAUPUNGIN HERRA äänettömyyden jälkeen, katsellen häntä merkitsevästi.
Se kihlaus kai on purettu?
SELMA vaivautuneena.
Mitä te nyt siitä. Kyllä minä sen asian hoidan.
KAUPUNGIN HERRA
Sanokaa että on. Onko?… (Selma vaikenee.) Ei siis vielä. Teidän täytyy se nopeasti purkaa. Tiedättekö, minä en suvaitse, että toinen… (Tarttuu lujasti hänen ranteeseensa.)
SELMA sekä suuttuneena että onnellisena, riuhtaisee itsensä irti.
Päästäkää! Hän tulee tänä iltana tänne, niin minä puhun — no, oletteko nyt tyytyväinen?