Olen, olen, olen.
SELMA hellästi.
Menkää nyt sitten.
KAUPUNGIN HERRA
Selma, rakas Selma… sallithan sinä, että annan sinulle pienen muiston… (Vetää taskustaan esiin kotelon. Selma peräytyy. Kaupungin herra näkee Fannin tulevan kaukaa oikealta näyttämön takaa, painaa kotelon Selman käteen, lähtee kiireesti. Selma ei huomaa sisartaan, avaa kotelon kuin unessa. Kiiltävä rintasolki häikäisee hänet).
SELMA kuin unessa, itsekseen.
Kultaa… kultaa! (Kuulee Fannin askeleet, piilottaa kotelon, rientää pöydän luo työnsä ääreen.)
FANNI tulee oikealta, rikkinäiset pumpulisormikkaat käsissä.
Joko posti on tullut?
SELMA teeskennellen levollisuutta.