— Te ette saa ottaa vastaan häntä!
— Silloin emäntäni panee pois minut. Minun täytyy palvella yleisöä…
— Mutta voittehan te toki ystävällisesti kehoittaa häntä menemään pois!
— Mutta eikö rouva itse voi pyytää häntä pysymään kotona?
— Hän ei tottele minua!
— Jaa, virkkoi Jeanette pikkuviisaan vakavasti, — sitten mahtaa olla jokin vika kasvatuksessa. Mitä hän minua tottelisi, jollei tottele omia vanhempiaan!
— Te olette hävytön! Mutta auttakaa nyt minua kuitenkin, minä pyydän teitä, minä rukoilen teitä! Te voitte vaikuttaa häneen, kasvattaa häntä…
— Ohoh! sanoi Jeanette terävästi ja purskahti nauruun. — Vai pitäisi minun, tällaisen ihmisen, ruveta kasvattamaan kunnollisten vanhempien täysikasvuisia poikia…
Rehtorska itki.
— Eikö teillä ole ensinkään sydäntä! Olettehan tekin nainen. Älkää pilkatko äidin kyyneliä, onhan teillä itsellännekin joskus ollut äiti…