— Tarvitsevatko herrat vielä jotakin? kysyy nainen ovensuusta.
— Tarvitaan, vastaa kankealla kielellä Berg. — Tule tänne, tyttö, ja istu tuohon syliin!
— Tai vielä parempi, jos tuot tyttäresi, kangertaa toinen tuomareista.
— Vaimoihmistä täällä tarvitaan.
— Suu kiinni! huutaa patruuna ja iskee nyrkin pöytään. — Pankaa, pojat, maata, olette juovuksissa kuin siat. Tai juokaa lisää, jotta kaadutte.
Liena korjaa kiireesti ruoat pöydältä ja herrat jäävät yksin.
— Juotat meitä muita, virkkaa Björkell, iskien merkitsevästi silmää patruunalle. — Olet kohtelias isäntä.
— Skål!
— Minä luen sielustasi kuin avoimesta kirjasta, jatkaa Björkell. — Sinä nukuttaisit meidät kaikki, saadaksesi yksin… sinä, jolla sentään on nuori vaimo kotona.
— Minunko vaimoni hän on? Hän on yhtä paljon teidän jokaisen vaimo, kyllähän sinä sen tiedät… Minä totisesti en pane suuria vaatimuksia vaimolleni. En vaadi sydämen hyvyyttä enkä pään viisautta, kunhan hän vain kykenee synnyttämään minulle pojan — mutta tämä!