— Mistä sinä vielä tiedät! Vastahan te naimisiin menitte.
— Älä puhu roskaa!
— Sinun olisi pitänyt valita toinen.
— Niin olisi.
Lindström ja Berg olivat jääneet pöydän ääreen ja hellästi kietoneet kädet toistensa kaulaan.
— Kas niin, Hektor, sinä uljas ystäväni, virkkaa Lassi kyynelsilmin, — me olemme taas humalassa, sikahumalassa.
— Mitä arvelet, mentäisiinkö raittiusseuraan?
— Mennään, mennään huomispäivästä. Minun päässäni kalkuttelevat tuhannet sepät ja vatsassani käy kokonainen mylly…
— Otetaan jäähyväisryypyt sitten. Sillä huomisesta päivästä alkaen… ja vuoden loppuun asti, totta vie…
— Mutta jos me kuolisimme, ennen kuin olemme päässeet kolkosta lupauksestamme, ajattele, veljeni, raittiudessa!