— Jumalan ase olen minä.
Otto-herra ei ymmärrä sellaista lausetapaa kuin "Jumalan ase", mutta sen hän käsittää, että koska tuo puhuu, niin mahtaa olla ihminen.
— Mitä sinä, Holtti, tulet köyhien ihmisten luo? Eikö Jumalan viha jo ole täysi? Mutta minä sanon sinulle: mene pois täältä, taikka sinä kadut… Älä satuta kättäsi minuun, sillä minä olen Jumalan ase!
Patruuna oli yrittänyt käydä häneen käsiksi ja heittää hänet maahan, mutta ukko nostaa häntä vastaan tukevan sauvansa ja puhuu, puhuu käheällä, katkeralla äänellään kuin korppi vaakkuisi. Patruuna on vimmoissaan eikä löydä sanoja, joilla tukkia tuon hävyttömän suun. Hän on heittänyt kamariin kaikki aseensa ja koettaa turhaan aidasta kiskoa seivästä puolustuksekseen.
— Turhaan sinä raivoat, jatkaa ääni: — Minä en enää ole Holttien renki, vaikka ennen olin. Minä olen nyt Jumalan henki ja sanon sinulle: varo henkeäsi! Mene pois täältä… Älä satuta kättäsi minuun, sillä Jumala puhuu minun suuni kautta.
— Kyllä minä sinulle näytän, sinä perkele, karjaisee patruuna vihdoin ja karkaa porstuaan ottamaan asetta, mutta kompastuu koiriin, jotka oven takana haukkuvat meteliä. Kirotut elukat, kyllä hän ne opettaa, ja hän potkii ja pui nyrkkiään minkä jaksaa. Kun hän vihdoin, pitkä halko kädessä, juoksujalan palaa pihaan, ei siellä ole ketään ihmistä. Lehmät makaavat tarhassa, silloin tällöin kalkahtaa kello. Järven kiiltävässä kalvossa kertautuu syvä taivas räiskähtelevine valoineen.
Kuka se oli, tai mikä se oli ja mitä se oikeastaan puhui? Oliko hän todella näin humalassa… Nyt välähtelee taas ikkunassa jotakin valkoista… Tämä Pimeänpirtin kangas näkyy olevan noiduttu paikka, huomenna pitää ottaa selvää ja tehdä puhdasta. Täällä tuntuu kummittelevan.
Patruuna palaa kamariin. Hänen kiukkunsa on väistynyt ja sijaan tullut jokin epämääräinen tunne. Se on jonkinlaista outoa pelkoa, jota ihminen tuntee, kun yliluonnolliset voimat näyttävät käyneen häneen käsiksi eikä hän tiedä, mihin häntä aiotaan viedä.
Toverit nukkuvat kuin porsaat pahnoissaan, suut auki, kuonot pystyssä. Vanha Wahlberg kuorsaa sängyssä, Björkell sohvalla ja Kyösti heittelekse levottomasti nurkassa olkien päällä. Noo, kyllä näillä retkillä miehistyy!
Patruuna tuuppaa Lassi Lindströmiä hiukan syrjemmälle ja heittäytyy pitkäkseen oljille.