— No niin, te Rauhaniemet — älä siis minua moiti, minä olen Cairenius.
— Eikö eno nyt ymmärrä, että tämä on skandaali…
— En. Lähde huoleti sirkukseen appivaarisi kanssa. Ehkäpä hän on löytänyt sopivaa naisseuraakin — jotakin vähän pirteämpää kuin pyhä pappilanväki. Tiedät hänen makunsa…
— Aioin juuri pyytää, että eno menisi noutamaan häntä. En itse tahtoisi… se voitaisiin selittää väärin…
Jutte katseli häneen, toinen silmä kiinni.
— Mene, sanon minä — opi klovnilta ja koeta varsinkin ajatella hänen mielentilaansa, kun hän nukkuu… tai kun hän on yksin — klovni yksinään!
— Eno olisi saanut auttaa minua tämän kerran vain, tämän ainoan.
— Olet minulle vielä kiitollinen, kun kerran ymmärrät, mitä se merkitsee: klovni yksinään.
Nuori pastori teki malttamattoman liikkeen, korjasi nenäkakkuloitaan ja läksi.
Pastorin leski ja Anna olivat likenneet. Äidillä oli kädessään suuri taskukello, nähtävästi hänen miesvainajansa.