Pikkutytöt tarrautuivat Ainon ja Erkin käsivarsiin.

— Ette saa unohtaa näköalakortteja! Kaksi eri korttia Punkaharjulta ja kaksi Imatralta… Me suutumme, jollette te muista…

— Nyt juna tulee.

Voimakas hiljainen tärinä todella tuntui jalkojen alla. Yhdessä röykkiössä kiskojen reunalla seisoivat vastavihittyjen matkalaukut, eristettyinä muiden tavaroista ja sulautuneina yhteen, niinkuin niiden omistajienkin nyt tuli muodostaa oma eristetty maailmansa. Lähenevän tärinän yhä kasvaessa siirtyi nuori Aino rouva syleilystä syleilyyn. Keskellä naurunhelinää erottautuivat Ainon äidin ja senatorska Nenónin itku. Rouva Montonen teki kaikkensa hillitäkseen itseään ja pysyäkseen huomaamattomana. Hellä-rouva tuntui tekevän kaikkensa, jotta hänen surunsa huomattaisiin.

— Siinä se nyt menee tuo Aino… todellinen Montonen, meidän lihaa ja verta… Muistan niinkuin eilisen päivän, kun se oli pikkinen, tuollainen pikkinen…

— Älkää nyt ulvoko, sanoi leikin ja toden vaiheilla liikemies Montonen ja kävi kovakouraisesti rouvansa käsivarteen. — Hänestä tulee nyt Rauhaniemeläisten lihaa ja verta eikä niitä kauppoja kannata katua. Kyllä rauhaniemeläiset puolensa pitävät, tuon Erkin vatsalla keikkuu vielä kerran piispan risti, se nähdään, ja silloin on meidän Aino biskopinna. Niin että seisauttakaa vedentulo sieltä silmäkaivoistanne.

Kaikki nauroivat. Senaattori laski kätensä Erkin olkapäälle, taputti häntä lujasti ja huomautti, että väitöskirja vain piti saada pian valmiiksi…

Lyhyehkö vaunurivi teki kauniin kaaren kevätvihreää metsäntaustaa vastaan ja likeni jyristen ja viheltäen. Sillä oli toinen vauhti tällä kuin näillä maaseudun muilla junilla, siinä oli jotakin sähköttävää ja kaukomatkaista. Toinen ryhti oli aseman virkailijoissakin, kun he ottivat sitä vastaan, toisenlaisia kasvoja ilmestyi vaununikkunoihin kuin tavallisissa junissa. Tuntui siltä kuin joitakin ylhäisiä matkustajia olisi kuljetettu juuri tässä, tärkeitä tehtäviä varten, eikä noihin muutamiin vaunuihin olisi muita otettukaan kuin ylhäisiä henkilöitä, joiden hartioilla lepäsi harvinaisia tehtäviä.

— Hyvästi, hyvästi…

— Tervetuloa siis kotiin lauantaina… vaunut ovat vastassa…