Hän tunsi, kun hän tämän sanoi, ettei hän voisi nukkua. Sellaisten sanojen jälkeen vanhalle palvelijalle ei nukuta.
Hän ikävöi kuitenkin unta ja koetti päästä sovintoon.
— Oletko sinä sitten viaton?
Luukkas naurahti.
— Kai herra sen vielä itse näkee, mikä se on, jota herra nyt palvelee.
Aikooko herra todenteolla antaa perintönsä vieraalle?
Jutte-herra tähtäsi häneen toisen silmänsä läpitunkevan säteen.
— Voit seuraavana seitsemäntenä päivänä kertoa pappilan herrasväelle, että perinnöt ovat lentäneet taivaaseen ja odottavat hurskaita siellä.
— Voivat panna "hullun tohtorin" holhouksen alle. Kyllä minä olen saanut selvittää, muuten meidän herra ehkä jo olisi holhouksen alla…
— No mitä sinä selvität. Parempihan se on, että uskovat hulluksi, niin antavat olla rauhassa.
— Johan nyt antoivat. Ja se on sentään vääryyttä, että rahat menevät vieraalle…