— No, kaikkipa tänä yönä ovatkin nähneet unta, sanoi kauppaneuvos. — Tämä kauppaneuvoksenrouva taas on nähnyt unta opettaja-vainajasta, siitä hullusta Aholasta, joka hirtti itsensä, ja nyt hän luulee unen ennustaneen tätä murtovarkautta. No niin, no niin, silloin kun minä ajoin moottoripyöräni murskaksi puhelinpylvääseen, hän myöskin näki unissaan opettajan. Niin, ja silloin murhapolton edellä. Mutta minäpäs olen aina päässyt leikeistä ehein nahoin. Eivät nytkään varkaat saaneet mitään.
— Jumala ilmoittaa meille usein unessa tahtonsa, sanoi pastori. — Sen me näemme pitkin raamatunhistoriaa.
Ruut-täti näytti vain odottavan, että pastori lopettaisi.
— Sitä minä en anna anteeksi, että setä hakkautti Tolvin metsät ja hävitti kansakoulun. Se oli barbaarista. Tolvi oli ihanimpia maatiloja täällä… Niin, eikä sentään ihmisen, joka tahtoo käydä sivistyneestä, pitäisi käydä koulujen kimppuun…
— Mitä opettajatar nyt enää siitä metsästä, johan se kasvaa ja on opettajattaren mittainen…
Kauppaneuvos laski taas leikkiä.
— Ei edes teiden varsille jäänyt puita, sanoi Ruut.
— Ei liikemiehen auta katsoa sellaista. Kannattavaisuus on liikemiehen ainoa silmämäärä…
— Ja ainoa moraali, sanoi Ruut taasen.
Pastorska rupesi nopeasti puhumaan Juho Haanjoelle, että vieraat, joita vastaan hevonen aamulla oli lähetetty, olivat tervetulleet heille päivällisille. Morsian kuului pyytelevän Urhoa kanssaan kirkkoon. Lapset tulivat keittiöön ja nähtävästi tahtoivat ruokasaliin.