LAURI (tulee tuvasta). En minä löydä saappaitani.
SELMA (on kiireesti riistäytynyt irti). No, oletpa sinä köppänä! (Juoksee tupaan, Antti sytyttää paperossia. Etempää on alkanut kuulua laulua "jos sydän sulla puhdas on".)
LAURI. Kuuletkos!
ANTTI. Tännepäin taitavat tulla.
LAURI (hypähtäen). Hih! Mennään vastaan!
(Yhtyen lauluun, joka yhä likenee, lähtee. Selma tulee portaille, saappaat kädessä. Kuullessaan laulun, heittää hän ne takaisin, yhtyy lauluun ja lähtee vastaan, hänkin. Laulaen tulevat he sitte kylän tyttöjen ja poikien seurassa näyttämölle. Istuutuvat ryhmiin aitan kynnykselle, kuistille ja nurmikkoon. Kaikki sunnuntaivaatteissa, iloisen näköisinä, paitsi Antti, joka jurona polttaa paperossia.)
1:N TYTTÖ. Vai eivät kirkkomiehet vielä ole tulleet.
SELMA (iloisesti) Mutta jo he hämmästyvät, kun kuulevat!
LAURI. Ja isäkös ilostuu! (Likenee aitaa.) Isä hoi! Veikin se Roopetti harmuunipelin mukaansa. Ihan olisin ilokseni soitellut! (Kieppuu tanssin ahdissa ympäri.)
1:N POIKA. Mutta mikä tuota Anttia vaivaa?