SAIMA
Mutta minä en saa tätä valmiiksi jollen ompele.
LYYLI
Jaa, minun täytyy olla leipomassa.
SAIMA
Tiedäthän sinä että minun huomenna täytyy matkustaa.
LYYLI
Tiedäthän sinä, että äiti tulee kipeäksi, jos taas häärää liiaksi ja yksinään nostelee leipälautoja.
JANNE joka heti Lyylin ilmestyessä huoneeseen rakastuneena ja hymyillen puoleksi veitikkamaista, puoleksi avutonta hymyä, hajamielisesti on kuunnellut kellon liikkeitä, hyppää alas tuolilta, kumartaa ja pyyhkii käsiään kylkiään pitkin.
Enkös minä saa keittää sitä kahvia?