ISOISÄ
Vai niin, rouva kauppaneuvoksetar. Teen kunniaa. Meistä taitaa tulla virkaveljet mammonassa, minusta ja hakotukkimiehestä.
SYLVI
Isoisä, kyllä Väinö voi palvella Jumalaa uudellakin alallaan.
ISOISÄ
Mutta minäpä en annakaan sinua kauppamiehelle. Eri asia on Jumala, eri asia mammona.
SYLVI
Antoihan isoisä tyttärensäkin kauppiaalle — Elvira tädin.
ISOISÄ
Silloin tarvittiin rahaa sukuun. Mutta te, ettekö te nyt malta odottaa siksi että olen kallistanut pääni? Ja niin minä olen teille säästänyt, etten silmiänikään ole parantanut, jottei teiltä vähenisi. Mutta enemmän vain olla pitää. Ei riitä asunto isoisän vanhassa talossa — pitää olla uusi virstanpituinen talo torin varrella ja sillin ja saippuan hajua.