Menevät. Heidän äänensä hiljenevät vähitellen. Alhaalla arkihuoneessa on järjestetty ja kannettu eteiseen Sorrin tavaroita.
AMALIA askarrellessaan.
Vihdoinkin. Kyllä me olemme joukkoa. Ei mitään syytä tarvita… Mutta kunhan emme vain saisi pormestarinnaa tänne, hän meni tuonne käsityöaittaan. Tule auttamaan, Sylvi. Kyllä sinä jo olet Väinösi kanssa tarpeeksi kuherrellut.
SYLVI
En minä ehdi, jos illalla matkustan.
AMALIA
Siihen sinä nyt et itsekään usko. Piiaksi, vai kuinka — sinä, kapteeni Schultzen tytär? Sillä kai vielä kestää kauan ennen kuin Väinö vie sinut pieneen punaiseen pappilaansa. Kymmenen penskan äidiksi.
SORRI
Ja Amalia Schultze on ensimmäisen penskan kummina — niinhän!