"Oi, minun rakkaani! Andrjusha! Pasha!" huusi hän.
"Hyvästi, toverit!" huusivat vangitut sotamiesten keskeltä.
Moniääninen, murtunut huudahdus vastasi heille. Se kaikui takaisin ikkunoista ja katoilta.
Äiti tunsi että joku työnsi häntä rinnasta. Sumuisen katseensa lomasta näki hän pienen upseerin. Hänen kasvonsa olivat punaiset ja tuskaiset, ja hän ärjyi hänelle:
"Pois paikalla täältä, vanha vaimo!"
Äiti katsoi häneen ja näki lipun hänen jaloissaan maassa kahtena kappaleena, joista yhdessä riippui palanen punaista kangasta. Hän kumartui maahan ja otti sen ylös. Upseeri tempasi sen pois hänen käsistään, heitti sen syrjään ja kiljui uudelleen:
"Korjatkaa luunne heti, sanon teille!"
Sotilasten keskeltä kajahti laulu:
Nouskaa ylös, herätkää työmiehet!
Kaikki oli yhtä pyörrettä, huojahtelemista ja vapisemista. Tumma, kumea ääni täytti ilman, muistuttaen sähkölankain vonkumista. Upseeri hyppäsi takaisin, huutaen vihaisesti: