Ja vähävenäläinen muutti heille asumaan.
Pieni talo kylän liepeellä herätti huomiota. Sen seiniä vahdattiin joka puolelta epäilevin silmin. Useanlaisia huhuja ja tuulia liehui uhkaavasti heidän päänsä päällä.
Sydämet tasapainossa
Ihmiset koettivat päästä talon salaisuuden perille kurkkimalla raoista sisälle. Ja öisin katselivat he sisälle ikkunoista. Silloin tällöin naputti joku ikkunalaudalle ja läksi kiireesti sitte livistämään tiehensä.
Kerran seisautti kapakoitsija Vlasovan kadulla. Hän oli hieno vanha mies, joka aina kantoi mustaa silkkistä kaulaliinaa punaisen vetelän kaulansa ympärillä, sekä käytti paksua likaväristä samettitakkia. Terävällä kiiltävällä nenällänsä istui aina pari silmälaseja, kilpikonnaluisilla sangoilla, jotka tekivät hänen silmänsä rauhallisen "kaniinin silmiksi".
Samalla henkäyksellä ja vastausta odottamatta alkoi hän varotella
Vlasovaa kuivilla, kähisevillä sanoilla.
"Kuinka voitte, Pelagaja Nilovna, kuinka voitte? Kuinka voi teidän poikanne? Aiotteko naittaa hänet pian? Hän on nuorukainen, joka juuri on kypsynyt avioliittoa varten. Mitä pikemmin poika naipi, sitä varmempi se on hänen väelleen. Perheinen mies säilyttää itsensä paljon paremmin sekä henkisesti että ruumiillisesti. Kun hänellä on perhe, on hän aivan kuin sieni etikassa. Jos minä olisin sijassanne, naittaisin hänet paikalla. Meidän aikamme kuluu hyvin tarkkaan vahtiessamme eläintä, jota kutsutaan ihmiseksi, ihmiset alkavat elää aivoissaan. Ihmiset ovat alkaneet elää hurjaa vauhtia ajatuksillaan, ja he tekevät tekoja, jotka ovat varmasti rikoksia. Nuoriso karttaa jumalan kirkkoa; he väistävät julkisia kokouspaikkoja, ja kokoontuvat salassa, syrjäisissä nurkissa. He puhuvat kuiskaten. Minkä ihmeen vuoksi puhuvat he kuiskaten? Kaikkea tätä eivät he uskalla lausua ihmisten edessä kapakassa esimerkiksi. Mitä se merkitsee, kysyn? Onko se jokin salaisuus? Salaisuuksien paikka on meidän pyhässä kirkossamme, joka on yhtä vanha kuin apostolit. Kaikki muut salaisuudet, joita synnytetään nurkissa, ovat seurauksia ihmismielen harhaan menosta. Toivon teille hyvää terveyttä."
Kohottaen kättänsä vaikuttavasti, nosti hän hattuansa ja heilauttaen sitä ilmassa, kulki hän matkoihinsa, jättäen äidin syvään hämmästykseen.
Vlasovan naapuri, Maria Korsunova, sepän leski, joka möi ruokaa tehtaaseen, tavatessaan äidin torilla, virkkoi myös hänelle: "Katsokaa poikanne perään Pelagaja!"
"Mikä nyt on?"