— Vaari!… Lähtään pois! — kiljaisi poika, painaen päänsä vaarin polviin.
Vaari kumartui hänen puoleensa, kietoi laihat, luisevat kätensä hänen ympärillensä ja likisti häntä lujasti rintaansa vasten, mutta äkkiä hän päästi huikean, kimeän huudon, niinkuin päästää rautoihin sattunut susi.
Melkein mieletönnä tästä parahduksesta riuhtaisihe Lenjka hänestä erilleen, kavahti seisomaan ja läksi sitten nuolena kiitämään jonnekin eteenpäin, salaman sokaisemat silmät selkoseljällään, lankeillen, nousten ja yhä kauemmas rientäen pimeyteen, joka vuoroin hälveni salaman sinisessä valossa, vuoroin lujasti kietoi helmaansa kauhusta huumautuneen pojan.
Yhä tiheämmin ja ankarampana pauhasi ukkonen ja leimahtelivat salamat.
Sade kohisi niin kylmästi, yksitoikkoisesti ja murheellisesti…
Vihdoin tuntui siltä kuin ei arolla milloinkaan olisi muuta ollutkaan
kuin sateen kohinaa, salamain säihkyä ja ukkosen ärtyisätä jyryä.
* * * * *
Huomenissa sattui joukko stanitsan poikia juoksennellessaan joutumaan kylän päähän, mutta äkkiä he palasivat ja nostivat stanitsassa melun: he ilmoittivat nähneensä poppelien alla eilisen kerjäläisen. Hän mahtaa olla murhattu, koskapa tikari on nurmikolla hänen vieressään, niin kertoivat pojat.
Vanhemmat kasakat läksivät peräämään, niinkö on asianlaita, mutta eipä niin ollutkaan. Ukko oli hengissä vielä. Kun ihmisiä tuli hänen luokseen, yritti hän nousta maasta, mutta ei jaksanut. Häneltä näytti olevan puheenlahja poissa, mutta kyynelöivillä silmillään hän tiedusteli joka mieheltä jotakin, ja hakemistaan haeskeli jotain väkijoukosta, mitään kumminkaan löytämättä ja mitään vastausta saamatta.
Illemmällä hän kuoli, ja sinne he hänet kuoppasivat, missä olivat löytäneetkin, poppelin juurelle, arvellen, ett'ei häntä sovi kirkkomaahan haudata siitä syystä, että mies ensinnäkin oli outo, toiseksi varas ja kolmanneksi kuollut ilman katumusta. Loasta hänen luotaan löydettiin tikari ja huivi.
Parin, kolmen päivän perästä löydettiin Lenjkakin.
Erään notkon kohdalla arolla, vähän matkan päässä stanitsasta oli alkanut leijua variksia parvittain. Mentiin katsomaan, ja siellä löydettiin poikanen. Kädet levällään hän makasi alassuin vetelässä loassa, jota oli sateen jäljiltä notkon pohjalla.