Juna painuu ylänteen taa ja näyttää kuin se sukeltaisi maan sisään.
Silloin asemapäällikkö virkkaa vaimolleen:
— Jokos se tee on valmista, Sonja?
— Tietysti, — vastaa tämä hiljaa ja vetelästi.
— Luka! Kuuleppas, ota ja lakaise asemasilta… ne ovat taas tiputelleet sen roskaa täyteen…
— Kyllä, Matvei Jegorovitsh…
— No, Nikolai Petrovitsh, mentäisiinkö teetä juomaan?
— Niinhän se on ollut tapa, — vastaa apulainen.
Kun iltapäivän juna on lähtenyt, kysäsee Matvei Jegorovitsh vaimoltaan:
— Jokos se päivällinen on valmis, Sonja?