"No niin… anna sitte pian rinkilät!"
Ei koskaan ennen ollut hänellä ollut näin kiirettä.
"Ehditäänpä tässä!" sanoi paistaja liikkumatta paikastaan ja kääntämättä silmiään hänestä.
Mutta silloin pyörähti tyttö ympäri ja puikahti vikkelästi ulos.
Paistaja otti lapion ja, kääntyen uuniin päin, sanoi tyynesti:
"Näyttää olevan valmista!… Kirottu sotamies… sellainen lurjus…"
Ikäänkuin lammaslauma tungeksimme tyrkkien toisiamme pöytämme ääreen, istuimme alas hiljaa ja ryhdyimme haluttomasti työhön. Yht'äkkiä alotti muuan:
"Kenties Tanja kuitenkin…"
"Hiljaa! Siitä ei enää puhuta!" räyskäsi paistaja.
Tiesimme kaikki, että hän oli viisas mies, viisaampi kuin me muut. Saimme sentähden hänen sanoistansa varman makuutuksen siitä, että sotamies oli voittanut… Siksi olimme suruissamme ja pahoilla mielin.