Tuossa pitkässä, matalassa, tiilikivisellä holvikatolla varustetussa huoneessa oli ainoastaan muutamia vieraita silloin, kun hänen korkea, leveähartiainen vartalonsa näyttäytyi kapakan kynnyksellä.
Heti kun Artem huomattiin, kuului huoneesta hämmästyksen huuto ja siellä syntyi levotonta liikettä; pari olentoa katosi tuon likaisen, tupakansavulla täytetyn holvin perimmäiseen osaan.
Artem silmäili pitkään kapakkahuonetta, kumminkaan ketään erityisesti huomaavaisuudellaan kunnioittamatta; isännän, Savka Schlebnikoffin mairittelevaan tervehdykseen vastasi hän vain kysymällä:
"Onko Kain ollut täällä?"
"Hän tulee kohta… nyt on hänen tavallinen aikansa…"
Artem istui erään pöydän viereen, joka oli ristikolla varastetun ikkunan edessä,, tilasi teetä, asetti mahtavat käsivartensa pöydälle ja tarkasteli välinpitämättömästi läsnäolijoita. Niitä oli noin kymmenen henkilöä, pelkkiä roistoja ja tappelupukaria; ne istuivat ryhmässä kahden pöydän ympärillä ja pitivät silmällä Artemia. Aina silloin kun heidän silmäyksensä sattuivat tapaamaan Artemin silmäykset, hymyilivät he puoliksi hämillään, puoliksi mairittelevasti, — he halusivat nähtävästi alottaa keskustelun hänen kanssansa. Mutta Artem oli niin vakavan ja kolkon näköinen, että he eivät uskaltaneet ruveta puhuttelemaan häntä. Schlebnikoff oli jotakin toimivinaan tiskinsä takana, siinä samassa hyräillen jotakin nuottia ja katsellen ketunsilmillään toisia.
Ikkunan läpi kuului suuriääninen rähinä ulkopuolelta kadulta; eroitti törkeitä haukkumasanoja, kirouksia ja kauppamiesten huutoja. Jossakin läheisyydessä putosi lasipulloja katuun ja meni rämisten sirusiksi. Artemista oli ikävää istua näin aivan yksikseen puolipimeässä kellarissa.
"No, sudet!" sanoi hän äkkiä äänekkäästi ja päättävästi, "mikä teidät on nyt niin hiljaisiksi saattanut? Tehän istutte vain ja töllistelette, ettekä saa leukojanne lainkaan auki…"
"Me voimme kylläkin puhella, jos me vain tahdomme, teidän ankaruutenne", vastasi "selkäänsä saanut sulhasmies" ja nousi paikaltansa sekä kävi Artemin luo.
Hän oli hoikkanen mies, jolla oli purjekangasnuttu ja sotamiehen housut sekä paljas pää, terävä leuka ynnä pienet punertavat, ilkeästi kimaltelevat silmät.