"En, aivan varmaan en… Mutta älä tule liian usein minun näkyviini!…"
"Hyvä", sanoi Kain hiljaa ja nousi ylös.
"Ehkä olisi parasta sinulle, jos rupeaisit harjoittamaan kauppaasi jossain muualla", arveli Artem välinpitämättömästi. "Täällä on vaikea varoa itseänsä… ne vaanivat joka taholla…"
"Mihin minä sitte menen?"
"Hm — mihin haluat…"
"Hyvästi, Artem!"
"Hyvästi, veli!"
Makuultaan nousematta ojensi hän sormensa Kainille ja puristi hänen kättänsä.
"Hyvästi! Älä ole vihainen minulle."
"En minä ole vihainen", vastasi Kain tukehduttaen huokauksensa.