Vastausta antamatta laskeuduimme pitkäksemme heidän viereensä.
"Siirräpäs rensseli syrjään, Nikita", sanoi Mihail. "Muuten kukaties nuo korpit sen varastavat."
Nikita nauroi viekkaasti partaansa sekä veti rensselin läheisyyteensä.
Jemeljan puri hammasta.
"Te siis tahdotte tupakkaa?" kysyi Nikita.
"Emme ole polttaneet pitkään aikaan", sanoin minä alakuloisena osaksemme tulleesta vastaanotosta.
"No, mutta polttakaa!"
"Kuule, sinä sen vietävä kaluss [vähävenäläisen haukkumanimi], älä rupea aikailemaan", huusi Jemeljan ja silmänsä pyörivät vimmatusti "Anna heti, jos sinulla on kerta aikomus antaa, mutta älä tee pilkkaa, mokomakin epäsikiö. Oletko maleksinut täällä arolla niin kauvan, että olet kadottanut kaiken myötätuntoisuuden? Saat minulta koht'siltään semmoisen paukun kalloosi, että tukit kyllä kitasi!"
Paimenet hypähtivät säikähtäen ylös sekä asettautuivat puolustusasentoon pitkine sauvoinensa.
"Ahaa, pyhät veljet, vai sillä tapaa te pyydätte!… No, tulkaapahan nyt!"
Minä olin täydellisesti vakuutettu siitä, että nuo kirotut miehet aikoivat antaa meille selkään. Myöskin Jemeljanilla oli, päättäen hänen yhteenpuristetuista nyrkeistään ja tulta säihkyvistä silmistään, mitä vakavin aikomus ryhtyä tappelemaan. Mutta minulla puolestani ei ollut halua eikä voimiakaan tappelemiseen, jonka vuoksi koetin sovittaa puolueita.