— Hä, mitä? — kiireesti vastasi Terenti, ja ulvonta heti taukosi.
— Missä olet?
— Täällä… makaa vaan…
Silloin Ilja huomasi, että setä, mustana ja näköjään kuin maasta kiskottu kanto, istui muutamalla kummulla metsän rinteessä.
— Minua peloittaa, — sanoi poika.
— Mikä sitten? Mikä peloittaa?… Yksin me olemme…
— Mikä ulvonee…
— Unta näit… — hiljaa sanoi kyttyräselkä.
— Totta jumaliste ulvoo.
— No… lienee susi… Se on — kaukana… Nuku sinä vaan…