"Voitko lukea ääneen minulle", pyysi hän.
Ja akkunalaudalla istuen aloin minä lukea. Konovalov nousi istualleen lavitsalle ja kuunteli nojaten päätänsä polviani vastaan… Välistä katsahdin häneen kirjan ylitse ja kohtasin hänen suuriksi avautuneet, syvän jännityksen valtaamat silmänsä — sitä näkyä en koskaan unohda. Myöskin hänen suunsa oli puoliksi auki paljastain kaksi riviä tasaisia, valkeita hampaita. Hänen ylöspäin vetäytyneet kulmakarvansa, syvät rypyt korkealla otsalla ja kädet, joilla hän piteli polviansa, lyhyesti sanoen koko hänen liikahtamaton, jännittynyt asentonsa oli omiansa kiihottamaan minua panemaan parhaimman taitoni liikkeelle ja minä koetinkin mahdollisimman selvästi ja elävästi lukea synkkää kertomusta Gysoikasta ja Pilasta.
Lopuksi minä väsyin ja suljin kirjan.
"Onko se lopussa jo", kysyi minulta kuiskaten Konovalov.
"Enemmän kuin puolet on vielä jälellä."
"Luet kai kaikki ääneen."
"Mielelläni, jos se sinua huvittaa."
"Ah!" Hän tarttui käsillään päähänsä ja huojutteli sitä edestakaisin istuen lavitsalla. Näkyi, että hän tahtoi jotakin sanoa, hän aukaisi suunsa ja sulki sen taas uudelleen huokaisten kuin pajanpalkeet, ja jostakin syystä hän sulki silmänsä. En ollut odottanut kirjan tekevän näin suurta vaikutusta ja minun oli vaikeata ymmärtää hänen kummallista käytöstänsä.
"Ah, kuinka sinä osaatkin lukea sitä juttua", kuiskasi hän minulle, "niin erilaisella äänellä. Kaikki ovat aivan ilmieläviä: Aproska! Pishitt! Pila!… sellaisia hölmöjä. Minun oli vaikea pidättää nauruani kuunnellessani… Mutta kuinka sitten kävi? Mihinkä he läksivät. Armollinen, hyvä Jumala, aivan tottahan se on kaikki! Aivanhan ne ovat oikeita ihmisiä… todellisia talonpoikia! Ilmi elävää on kaikki ääni ja kasvot… Kuulehan, Maksim! pistetään leivät uuniin ja sitten sinä luet eteenpäin."
Me panimme leivät uuniin ja valmistimme toisen uunillisen ja minä luin taasen tunnin ja 40 minuutin ajan kirjaa. Sitten pysähdyttiin — leivät täytyi ottaa pois uunista ja toiset panna sijaan. Valmistimme vielä uuden taikinan — kaikki tapahtui kuumeentapaisella kiireellä melkein sanaakaan sanomatta.