Päältäpäin katsoen oli Konovalov yksityiskohtia myöten täydellisen kulkurin perikuva. Mutta mitä enemmän minä häntä tarkastelin, sitä enemmän aloin tulla vakuutetuksi siitä, että olin joutunut tekemisiin erikoisen muunnoksen kanssa, joka uhkasi panna ylösalaisin kaikki minun tähänastiset käsitykseni ihmisistä. Niin, hän oli yksi sen suuren sukukunnan jäsenistä, joka ansaitsee mitä suurinta huomiota sen vuoksi, että siitä ei tähän saakka ole ollenkaan välitetty, vaikka se jo muodostaa suuren ihmisjoukon, jossa on voimakkailla pyyteillä varustettuja, janoavia, nälkää näkeviä, suuresti katkeroittuneita ja usein sangen viisaita olentoja.
Meidän riitamme yltyi yltymistään. "Mutta odotahan", huusin minä, "miten ihminen voi pysyä pystyssä, jos mustat voimat uhkaavat häntä joka taholta?"
"Hänen pitää sitä lujemmin ponnistaa vastaan", lausui vastaväittäjäni kiihtymyksestä säteilevin silmin.
"Mihinkä hän voisi nojautua ponnistaessaan?"
"Hänen täytyy löytää oma tukikohtansa ja ponnistaa."
"No miksi sinä et ponnista sitten?"
"No johan minä sen sinulle sanoin, senkin hölmö, että minä itse olen syynä kohtalooni! Minä en ole löytänyt omaa tukikohtaani. Haen, tuskailen — en löydä!"
Aika oli huolehtia leivistä ja me ryhdyimme työhön kumpaisenkin yhä edelleen koettaessa saada todistetuksi oma näkökantansa oikeaksi. Tietysti ei kumpikaan antanut perään ja kumpikin asettui työn päätyttyä kiihtyneenä levolle.
Konovalov heittäytyi leipomon lattialle ja nukahti pian. Minä makasin jauhosäkkien päällä ja katselin sieltä hänen vankkaa parrakasta lattialle asetetulla niinimatolla lepäävää vartaloansa. Huoneessa vallitsi kuumien leipien, happamen taikinan ja hiilihapon haju… Alkoi sarastaa, ja jauhotomun peittämän akkunalasin takaa alkoi häämöttää harmaa taivas. Kuului ohiajavien kärryjen tärinää ja karjaansa kokoovan paimenpojan soittoa.
Konovalov kuorsasi. Minä näin, kuinka hänen leveä rintansa nousi ja laskeutui, ja minä mietin erilaisia keinoja, joilla saisin hänet pikemmin kääntymään omaan uskooni, mutta en onnistunut löytämään tepsiviä ja lopuksi nukahdin.