"Siinä sinä, ikävä kyllä, olet oikeassa!" myönsi Konovalov surullisena.
"Minä en puhu paljon, mutta tiedän aina mitä tahdon", sanoi sairas stoalainen suurella itsetietoisuudella jatkaen sitkeätä ja väsymätöntä taisteluansa kuumetta vastaan.
"No heitetään sitten hiiteen tyhmyydet… Minä olen nyt kerran sellainen kuin olen ja minun täytyy sellaisena elää, se on kohtaloni ja parasta on pitää kitansa kiinni!" sanoi Konovalov surullisena ja harmissaan.
Mutta vähävenäläinen katsoi vielä tarpeelliseksi lisätä: "Äläkä koskaan pistä nenääsi asioihin, joita et ymmärrä. Kun sinun aikasi on täytetty, niin tahdostasi ja kaikista ponnistuksistasi huolimatta olet sinä joutuva sinne, mihin sinä kuulutkin, muutut mullaksi… Käy vaan rauhassa levolle ja pidä suusi kiinni… Mitä meihin tulee, niin meitä ei käsi eikä kieli voi pelastaa!…"
Tämän sanottuaan hän alkoi yskiä voimakkaasti sekä syljeskeli vihaisena tuleen liikuttaen levottomana ruumistaan sinne tänne.
Ympärillämme oli aivan hiljaista, kaikki oli tiheän pimeän hunnun peitossa. Kuu ei ollut vielä noussut ja taivaskin oli pimeä; me pikemmin tunsimme kuin näimme lähellä olevaa merta… musta sumu näytti laskeutuneen maan päälle kietoen sen vaippaansa. Tuli sammui…
"Käykäämme levolle", ehdotti vähävenäläinen. Kaikki vaikenivat. Konovalov istui liikkumattomana; hän oli kivettyneenä vaipunut mietteisiinsä. Vähävenäläinen piehtaroi sinne tänne kalisevin hampain. Minä katselin kauvan tulta seuraten hiilien pitkäveteistä sammumista: oltuaan ensiksi suuria ja loistavan punaisia kävivät ne yhä pienemmiksi, peittyivät valkeaan tuhkakerrokseen yksi toisensa jälkeen ja sammuivat hitaasti. Kohta oli tulesta vaan lämmin tuoksu jälellä ja vasten tahtoani tulin ajatelleeksi: Sillä tavoin meidänkin kaikkien käy… Miekkonen se, joka edes voi loistaa kirkkaasti, niin kauvan kun vielä palaa!…
Kolme päivää myöhemmin jätin minä hyvästi Konovaloville. Minä vaelsin Kaukasiaan — hän ei halunnut seurata minua. Me erosimme kuitenkin siinä varmassa vakaumuksessa, että vielä kerran kohtaamme toisemme.
Mutta toisin kävi.