Toinen oli saanut saappaan jalastaan. Ties mistä syystä hän nyt, silmäänsä siristäen, katseli varren sisään.
— En. Kuinka niin? Vähenikö virrasta vesi, vai!
— Vesi!… Onhan minä vettä…
— Viinaako? En tuonut viinaa.
— Mitenkäs sinä ilman viinaa? — kysäisi toinen, miettiväisenä tuijottaen lautan kanteen.
— Lähtään pois nyt vaan!
Kasakka vetämään saapasta jalkaan. Toinen sylkäisi kouriinsa ja tarttui köyteen. Matkamies rupesi auttamaan häntä, jotta hytkähtäisi lautta ja lähtisi liikkeelle.
— Äijä hoi! Miks'et tule auttamaan sinäkin? — virkkoi saappaan vetäjä
Arhipalle.
—- Eihän minusta mihin, poikaseni! — vastasi vaari valittavalla, puoleksi laulavalla äänellä.
— Ei niitä huoli auttaa. Tulee ne toimeen yksinkin, — arveli Lenjka ja, ikäänkuin vakuuttaakseen vaarille sanojensa todenperäisyyttä, laskeusi raskaasti polvilleen lautan kannelle.