Kalalokit rannalla pyrähtivät lentoon ja kuuntelivat.
"Ohoi, ohoi", kuului veneestä Malvan heleä ääni vastaavan.
"Kuka on seurassasi?"
Vastauksena kuului vain nauru.
"Kirottu nainen", sähisi Vasili itsekseen ja sylkäsi suuttuneena.
Hän oli utelias tietämään kuka tulokas mahtoikaan olla ja pyörittäessään itselleen tupakan tarkkaili hän väsymättä soutajan niskaa ja selkää veneen yhä lähestyessä. Sen keulassa kohisi vesi voimakkaista airojen liikkeistä, ja hiekka poltti vartijan paljaita jalkoja hänen siinä seistessään odottaen tyytymättömänä.
"Kuka on seurassasi", kysyi hän huomatessaan omituisen hymyn Malvan täyteläisillä kasvoilla.
"Odotahan, niin saat nähdä", vastasi hän nauraen.
Soutajakin kääntyi rantaan päin ja katsoi nauraen Vasilia.
Vartija rypisti silmäkulmiaan koettaessaan muistutella, kuka tämä niin tutulta näyttävä nuorukainen oli.