Harmaan ikävänä kaikui tämä hoilotus kautta suolalta ja kalalta tuoksuvan kalastamon armotta särkien laineitten hyväilevän säveleen, mikä ilmassa häilyi.
3.
Aamuruskon hellässä hohteessa uinui rauhaisa meri kuvastaen ylhäällä helmeileviä pilviä. Hiekkasärkällä uneliaat kalastajat lastasivat kalastusvehkeitä purteen. Se kävi vanhaan tapaan, äänettömästi ja nopeasti. Harmaa nuotta kiskottiin miehissä hiekan yli purteen ja asetettiin sen pohjalle.
Tapansa mukaan puolialastonna ja päähineettä seisoi Serjoschka purren perällä ja kiirehti miehiä käheällä, juopuneella äänellään. Tuuli leikki rikkinäisen paidan liepeissä ja punertavissa hiustukoissa.
"Vasili! Missä ovat vihreät airot", joku huutaen kysyi. Vasili, synkkänä kuin syksyinen päivä, kokosi nuottaa asettaen sen purren pohjalle. Serjoschka katseli miehen kumartunutta selkää ja kasteli kielellään huuliaan janonsa lievikkeeksi.
"Onko sinulla viinaa", hän kysyi.
"On", vastasi Vasili lyhyeen.
"Silloin en lähdekään matkalle… jään rannalle kiskomaan maaköyttä."
"Valmista", kuului hiekkasärkältä.
"Päästäkää irti", komenteli Serjoschka noustessaan purresta rannalle. "Lähtekäähän vain matkaan… minä jään tänne. Katsokaa eteenne… lähtekää niin eräälle, ettei nuotta sotkeudu… Ja laskekaa se tasaisesti, ettei synny solmuja… Päästäkää irti!"