"En. Pidin vain silmällä poikaasi ja hänen kälyään…", selitteli
Serjoschka tyyneesti.
"Minkälaisia huolia viitsitkään itsellesi ottaa", hymähti Vasili väkinäisesti. "Eiväthän hekään enää pikkulapsia ole!"
"Asia on vielä pahempi… Toinen on suuri nauta ja toinen ilvehti ja…"
"Onko Malva ilvehtijä", kysyi Vasili ja hänen silmänsä liekehtivät vihaa.
"Onpa kylläkin…"
"Kauanko on hän sellainen ollut?"
"Sitä on hän ollut ikänsä. Hänellä näet on sielu, mikä ei sovi hänen ruumiiseensa, veli Vasja… Käsitätkö sitä?"
"Olen sen kylläkin käsittänyt… hänellä on kerrassaan kehno sielu."
Serjoschka katsahti häneen pilkallisesti virnistellen.
"Kehno! Voi teitä tyhmiä moukkia! Te ette ymmärrä niin rahtuistakaan tästä elämästä.. Jos naisella vain on pyöreä povi on teistä yhdentekevää onko hänellä luonnetta lainkaan… Mutta luonne on sittenkin ihmisen arvon määrä! Nainen luonteeltaan on kuin suolaton leipä. Voiko sinua huvittaa kieletön balalaika? Tyhmä koira sinä!"