"Eilen ryypiskelit kaiketi tavallista tuimemmin, koskapa tuolla tavalla intoilet", sanoi Vasili pilkaten.
Mielellään olisi hän kysynyt, missä ja miten Serjoschka edellisenä päivänä oli yllättänyt nuorikot, mutta häpesi tehdä sitä. Tultuaan majaan kaatoi hän Serjoschkalle viinaa täysinäisen teelasin, salaa toivoen että mies tämän nautittuaan juopuisi ja kysymättä itsestään kertoisi kaikki.
Mutta Serjoschka tyhjensi lasin pohjaan, rykäsi, tuli mahdollisimman selvälle päälle ja istuutui oven suuhun haukotellen ja venytellen itseään.
"Juotuaan viinaa on kuin syttyisi tuli rinnassa", sanoi hän.
"Mutta kyllä sinä sitä juotkin", virkkoi Vasili hämmästyen sitä nopeutta, millä Serjoschka tyhjensi lasinsa.
"Sitä kyllä osaan…", hän nyökkäsi punatukkaista päätään, kuivasi käsillään viiksensä ja jatkoi rohkeaan ja ylimieliseen tapaan: "Sitä kyllä osaan, veli hyvä! Teen kaiken nopeaan ja asiallisesti. Ei mutkittelua — suoraan asiaan käsiksi ja sillä hyvä! Minne ikinä joutunenkin on asianlaita sama! Maapallolta ei kuitenkaan joudu muuanne kuin — maan poveen…"
"Olithan aikeessa lähteä Kaukaasiaan, vai kuinka", kysyi Vasili varovasti koettaen päästä päämääräänsä.
"Lähden minne ikinä minua vain haluttaa. Kun jotakin oikein vakavasti tahdon, teen yhtäkkiä päätöksen — ja niin on kaikki valmista! joko silloin saan tahtoni perille ajetuksi taikka — kuulan otsaani. Se on hyvin yksinkertaista!"
"Perin yksinkertaista! Niinhän elät, kuin olisit järkeä vailla…"
Serjoschka katsahti pilkallisesti Vasilia.